Vaahterasta on moneksi, sokerivaahterasta (Acer saccharum) saadaan siirappia (suomessa luonnonvaraisena kasvava vaahtera ei ole kuitenkaan riittävän makea samanlaiseksi siirapiksi kuin kaupallinen), sen lehdet, siemenet ja kukat käyvät ravinnoksi ja maistuvat jopa erinomaisilta. Metsävaahtera sisältää paljon C-vitamiinia, kalsiumia, kaliumia, rautaa, sinkkiä ja erittäin paljon mangaania. Mahla piristää ja antaa energiaa!

Mahlaa voi kerätä keväällä, se nousee puihin samoin kuin koivuissa ja kerää kaiken energian itseensä ennen kukintaa. Mahla on huikean virkistävää, ja se sopii esimerkiksi vaniljajäätelön kera, sekä sellaisenaan juotavaksi.
Vaahteran mahla on diureetti, eli se laittaa nesteet liikkeelle koivunmahlan tapaan.
Paastoamisessa mahla on hyväksi, antaen energiaa ja puhdistaen samalla elimistöä mm. toksiineista. Mahlaa voi myös pakastaa, sillä se ei säily muutamaa vuorokautta pidempään käsittelemättä. Pastörointi on säilyvyyttä lisäävä tapa, mutta se tuhoaa samalla kallisarvoisia vitamiineja. Voit myös keittää mahlan siirapiksi, lisäämällä sokeria säilyvyys paranee huimasti!

Kukat käyvät salaatteihin, koristeeksi, kiisseleihin, teeksi ja hyvin moneen makeaan sovellukseen, sillä niissä on hieman mettä jokaisessa kukassa, se tekee niistä makean makuisia. Hunajan kanssa vaahteran kukinnot ovat täydellinen yhdistelmä. Kukkia tulee usein napsittua suoraan suuhunkin, todella hyviä!

Lehdet sisältävät kalsiumia, magnesiumia, kaliumia ja runsaasti lehtivihreää.
Tuoreet nuoret lehdet käyvät salaatteihin, erilaisiin pirtelöihin ja juomiin.
Älä kerää pilkullisia tai tummia läiskiä päällänsä kantavia lehtiä, täplät ovat sienikasvustoa!

Vaahteran pieniä alkujakin voi syödä, niissä on hyvin intensiivinen maku!
Siemenistä poistetaan kuoret, siivekkeet, joiden avulla siemen leijailee alas maahan.
Siemeniä voi paahtaa pannulla, käyttää sitten salaateissa tai napostella sellaisenaan. Siemenet sisältävät rasvahappoja ja proteiinia, sekä hiilihydraatteja, eli ovat melkoinen ravintopommi!

–Villimies Tommi Kangas