Isomaksaruoho (Hylotelephium telephium)

Isomaksaruoho on rakkauden yrtti, se jatkaa kasvuaan kahtena, vaikka sen katkaisisi keskeltä poikki. Kaksi yksilöä kaartuvat useimiten toisiaan kohti, joten sekin on katsottu olevan osoitus rakkaudesta. Isomaksaruohon lehdet ovat myös ruokaa isoapolloperhosen toukille, ja se on hidas leviämään, joten sitä ei pidä koskaan kerätä paikasta kuin korkeintaan kolmannes, mikäli sitä esiintyy laajoina alueina.
Isomaksaruohoa tavataan luonnossa paikoin melko paljon, mutta se on myöskin helppo mehikasvi kasvattaa itsekin. Se viihtyy kuivahkoilla kallioilla, mutta myös mullassa erinomaisesti.

IMG_7587
Isomaksaruohoa parvekkeelle istutettuna.

Isomaksaruohon lehdet sisältävät polysakkarideja, jonka vuoksi sillä on anti-inflammaatorisia vaikutuksia. Lehtien mehu on vahva antioksidantti ja se vähentääkin tehokkaasti vapaita radikaaleja elimistössä, tämä johtuu ilmeisesti kasvin sisältämistä fenoliyhdisteistä. Kuivattuna lehdissä on edelleenkin anti-inflammaatorisia vaikutuksia.

Metanolipitoisessa uutoksessa isomaksaruoho toimii myös lääkeyrttinä ulkoisesti käytettynä, sillä metanoli on myrkyllistä juotuna. Näistä ominaisuuksista ei yleisesti tiedetä lainkaan. Uutos sisältää tekijöitä, jotka poistavat sekä kipua, että tulehdusta.
Isomaksaruohon lehtiä onkin käytetty antiikin aikoina tulehduksellisissa ihosairauksissa, vähentämään ihon tulehdusta ja kipua, mutta auringon polttamaan ihoon sillä ei ole havaittu vaikutusta. Isomaksaruohon lehtimehulla on kyky vähentää kuitenkin ihon punoitusta. Pakastekuivatulla isomaksaruoholla ei ole samankaltaista lääkinnällistä tehoa.

Isomaksaruoho on täysin myrkytön, mutta maksaruohoissa on yksi myrkyllinen, keltamaksaruoho, jota ei saa syödä lainkaan.
Muutkin n. 40 erilaista maksaruohoa, kuten kaukasianmaksaruohot ovat myöskin käytettäviä isomaksaruohon tapaan, maku vaihtelee hieman tietysti lajista riippuen.

Maultaan isomaksaruoho muistuttaa hernettä tai papua, mutta sillä on kuitenkin myös omanlaisensa makumaailmansa. Sitä kuitenkin voi käyttää herneen tavoin ruoan valmistuksessa, jopa ehkä korvata täysin herneet ja pavut.

Isomaksaruohoa voi käyttää uutettuna alkoholiin, öljyyn taikka suoraan sellaisenaan lehdet ja siemenet, itse asiassa koko kasvin maanpäällinen on täysin käytettävissä.

22449604_10155276175587636_5574392329083203249_n
Isomaksaruohouutoksen voi käyttää sellaisenaan, mutta se sopii myös erinomaisesti aronia/omenamehuun!

 

Lähteet:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18818510

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11092573

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7764285

–Villimies Tommi Kangas

Orpine (Hylotelephium telephium)

Orpine is a herb of love, it continues to grow in twos, even if it is cut off from the center. Two plants tend to curve toward each other, so that is also considered to be a testament to love. Oprine leaves are also food for Apollo larvae and it is slow to spread, so it should never be collected more than one third, if it occurs in large areas. There is a fairly large amount of oprine in the wild, but it is also easy to grow the succulent yourself. It grows on dry rocky cliffs, but also on the soil . Orpine leaves contain polysaccharides which has anti-inflammatory effects. Leaf juice is a strong antioxidant and it effectively reduces free radicals in the body, apparently due to the phenolic compounds contained in the plant. Dried leaves still have anti-inflammatory effects. In methanol-rich extraction, orpine also acts as a medicament extract when used externally, as methanol is toxic to drink. These features are not universally known. The extract contains factors that remove both pain and inflammation. The leaves of orpine have been used in ancient times in inflammatory skin diseases, to reduce inflammation and pain in the skin, but the effect of sun burn on the skin has not been observed. Orpine leaf juice has the ability to reduce the redness of the skin. Freeze-dried orpine has no similar medical effect. Orpine is completely non-toxic, but there is one poisonous sedum, goldmoss stonecrop. that is not to be eaten at all. Other 40 different types of sedums, such as caucasian stonecrop, can be used in the same way as orpine the flavor varies slightly depending on the species. Its taste resembles that of a bean or a pea, but it also has its own distinctive flavour. However, it can be used as a pea in food preparation, perhaps even replacing peas and beans. Orpine can be used as extracted into alcohol, oil or directly as leaves and seeds, in fact the entire plant’s terrestrial parts are fully usable.

-Wildman Tommi Kangas

– Freely translated to English by Sari Savolainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s